Isot miehet raplaavat kannykoitaan, lappareitaan kuin pippeleitaan katukahviloissa, ravintoloissa Heilutaan kuin heinamiehet vaikkei peltoa nay missaan
On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu ja ruisleipansa sisaan on kivi leivottu reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu kasvoilla hymy hyytynyt
Emme etsi itseamme haluamme sen eksyttaa talla pimealla tiella joka elamaamme esittaa sille haemme merkitysta viinapullon pohjalta laakepullon kyljesta
Etsin kaikuja maailmasta jonka kuvittelen olevan totta huudan sille lujempaa ja sen sielua etsin valotta Kuljen saattueessa jossa en ole ainoa joka on
Pukumiehet mustissa autoissaan istuvat konjakit rinnuksilla puhuvat sellaista suomea jota ei ymmarreta selkosilla Metsassa kirotaan: herra on herra ja
Mina kuljen siella missa maailma on pimea ja lohduton takapihoilla joissa kukaan ei ole leikkinyt aikoihin Surkeutta kannan selassani sydamessani muistoa
On hauska sotaan menna hurraten, kay tankit leppoisasti surraten. Voi saada mainetta, tosi raavasta mahahaavasta. On lystia liinaharja valjastaa, kayda
Pellolla mokki mokissa matti Matissa syopa (lalalallallaa) Nurkassa sanko sangossa paskaa paskassa verta (lalalallallaa)
Ei kukaan kelloa veda vanhus kuolee tuoliinsa yksinaisyyteen, ikavaan ja perintohuoliinsa elama oli satua se kaikki on takana nyt ei kukaan muista kuningatarta
Valtatiet ovat liian leveita¤ ja vauhti tyhja¤a¤ pa¤a¤ta¤ huimaa kylma¤sta¤ Pohjanta¤hdesta¤ yriteta¤a¤n repia¤ la¤mpa¶a¤, voimaa ja asumukset ta¤a¤
Kuulin paikasta, josta kukaan palannut ei Kuulin paikasta, jonne tuuli isoisan vei Karhujen talo Laita evasta, lahden kohta hiihtamaan Laita paljon,
Olkoon taman tien tyhjyyteen keskelle korkeiden talojen jotka kohoavat taivaisiin koteina jumalien kuvien jotka joivaty nuoruuden lahteesta rakensivat
Paivat ovat kuin horteisten, kylmien oiden valoa tai musta, pitka tunneli jonka paassa nakyy vain janoa, sanoa en osaa sita paremmin itkisin nyt vaikka
Uskolliset joukkoni marssii saappaat veressa vannovat nimeeni sirppi ja ase kadessa pirut ja jumalat edessani kumartakoot kaikki epauskoiset lahdataan
Ela¤ma¤nruoska piiskaa murheellista miesta¤ ma¤rka¤na¤ hiesta¤ kuljen matkaa jota ei takaisin tulla Maailma, saatana ei anna rauhaa korvissani pauhaa
Taas kun hera¤sin ta¤nne katsomaan Tyhjia¤ kasvoja, kuulemaan lupauksia Pirun kusen maku pya¶rii suussani Se sya¶ haluni, himoni Kierra¤n rautasaappaissani
Mina¤ synnyin hyva¤ksi hyvyytta¤ palvelemaan Mina¤ ryhdyin uniasi haaveitasi kinuamaan Nyt en saa olla ihminen en saa olla, ei jumalakaan Olen ta¤a¤
