Jossain huutaa tuuliset tienoot pyytaa tule luokseni kay Kukkiin peita kasvosi hienot ettei surusi nay Jossain ulvoo tuuliset tienoot huutaa niin
: Kaveleeko kenkas vaikka jalat jarruttaa Kohti kylmaa kylaa jossa vapaus vallan saa Aavehuudot korviin kaikuu, pyytaa seuraamaan Uskallatko nousta
: Kaksi maata on niin erilaista Toinen valosta veistetty on Toisen niityille paiva ei paista On sen huoneissa yo loputon Niiden valista kay jokin musta
: Silmat kiinni, tyhja mieli yksin humisee ajatukset orvot eksyneena harhailee. Missa linna menneisyyden, metsa lapsuuden. Koitan huutaa kadonneille
: Rakas lapseni, kulje hitaasti Varo kantoja, pieni kulkija Rakas lapseni, katso tarkasti Pedot polulla, vaanii sinua Ne vain tahtoo veren imea Niilta
: Hakki suljettiin Me uskottiin etta sen suojaan taakse rautalukon onnen katkea voi Taakse raskaiden porttien veimme rakkauden Ma silti kuulin
: Ma tiedan pimeassa Henget on vaijymassa Ei ei pelkaa en kuitenkaan Tiedan mun sangyn alla Ois toita manaajalla Silti ma unesta kiinni saan Tulkoon
: Viimeinen sade auringon Laskettu maahan on Paivien ketju loputon Loppuunsa tullut on Vaan on taalla nakeminen vaikeaa Vasta mennyt kultareunuksensa
rantaan saapunee, niin tuumailee Jaahan hakkaan reian josta reitin halle teen Tien halle teen Ettei polkuansa esta vedet viilenneet, tien halle teen
: Kirkuvat valot kaunistaa Kalpeat kasvot hehkumaan Tuntee han kun yo syleilee Rakastaa, ottaa omakseen Horjuen toista hapuilee Sielujen uskoo kohdanneen
: Jossain huutaa tuuliset tienoot pyytaa tule luokseni kay Kukkiin peita kasvosi hienot ettei surusi nay Jossain ulvoo tuuliset tienoot huutaa niin
Hakki suljettiin Me uskottiin etta sen suojaan taakse rautalukon onnen katkea voi Taakse raskaiden porttien veimme rakkauden Ma silti kuulin
Silmat kiinni, tyhja mieli yksin humisee ajatukset orvot eksyneena harhailee. Missa linna menneisyyden, metsa lapsuuden. Koitan huutaa kadonneille
Kirkuvat valot kaunistaa Kalpeat kasvot hehkumaan Tuntee han kun yo syleilee Rakastaa, ottaa omakseen Horjuen toista hapuilee Sielujen uskoo kohdanneen
Ma tiedan pimeassa Henget on vaijymassa Ei ei pelkaa en kuitenkaan Tiedan mun sangyn alla Ois toita manaajalla Silti ma unesta kiinni saan Tulkoon
Viimeinen sade auringon Laskettu maahan on Paivien ketju loputon Loppuunsa tullut on Vaan on taalla nakeminen vaikeaa Vasta mennyt kultareunuksensa
