Katson vasempaan Velka aikaani tulevaa Katson oikeaan Jaan menneita murehtimaan Katson vasempaan Olen laiha ja nalkainen Katson oikeaan En ole vielkaan
Ja taas sina saat Sina saat minut raivon valtaan Tassa puuskassani naytan valtaa Osoitan kaapin paikan Ja sina loydyt kaapin alta Taas lasketaan On ruumiita
Ylos, alas, eteen, taakse Kylma kuumaa koskettaa Hoyry tekee tuloaan Valo, pimeys, hyvyys, pahuus Te kaksi ikiaikain lasta Ette toisistanne mittaa saa
[Savel: Aalto, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma] On minut teljetty tanne laajaan hamaraan huoneeseen on moni kanssani taalla kaikki toivonsa
[Savel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma] Valtin hyvaa ja pahaa kaipasin pistoon omatunnon samoin vastasin nyt olen pilkkonut sen sakkiin laittanut
[Savel: Annala, Hyrkas, Saikkonen / sanat: Annala / sovitus: Mokoma] sina sanoit: ei! et tahdo nahda enaa naamaani hymy muuttunut virneeksi virne tavaksi
[Savel: Aalto, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma] Lokikirjaan merkittiin oli matka alkanut mieli levottomana ryhdyn suurta merta tutkimaan tahdon
Taidoillansa han hammentaa, tempuillansa helposti kaantaa paan Pesee sen huolella aivoista ja kohta huomaat marssivasi samassa tahdissa Keraa laumaansa
Et taida tietaa Kenen kanssa ryhdyit leikkimaan Olet asettanut haasteen Jonka mina otin vastaan Nyt on syyta olla varuillaan On kielenkantani purettu
[Savel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma] mina liikun on vain vauhti hiipunut askel askeleelta raskaammaksi kaynti muuttunut ei taida olla minusta enaa
Nousen ylos, huuhdon mullan mausta suun Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu Ei ole havinnyt piirteista vahaisinkaan, sita ihmettelemaan jaan Lehto ymparilla
Saapuu takatalvi
Se nousee liekkimeren keskelta Polttamansa kylan raunioulta Askel vakaa, katse luja Pyrsto tulessa suuntaa kulkunsa se kohti minua On maat ja mannut,
Lepaan tassa selallani, silla en kai juuri muuta voi Pieni reika rinnassani antaa hengen siita tulla pois Lupaukseen luotan, kylla haavat paranee, viela
[Savel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma] Kateni vapisevat hiljaa hautaan niihin kasvoni pellolla vierasta on viljaa ei kelpaa leivan juureksi se maahan
Mina kurjien kuningas, kuljen kruunu kallella pain Laahaa viittani helma maata, sotkee jaljet perassain En jata vainukoirille vihia ja vihikoirakin vainutta
Piiskasi naamaani rakeet Repi tuuli hiukseni Maa paloi allani ja poltti rakoille jalkani Otin tyynesti vastaan sen kaiken, silla olinhan sen ansainnut
Aurinko matkaa lanteen kultavaunuissaan Taivaanranta hiljaa sammuu, kuten liekki minussa Olet saanut kaiken omistani loppumaan Silti pian idasta jo saavut